Lapin yliopiston, sosiaalityön oppiaineen hallinnoima, ESR-rahoitteinen eSosiaalityön maisterikoulutus -hanke on toteutettu 1.1.2015-30.6.2018. Hankkeen yhteistyökumppaneina ja osarahoittajina ovat olleet Oulu, Oulunkaaren kuntayhtymä ja Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä. Hankkeessa toteutetun eSosiaalityön maisterikoulutuksen tavoitteena on ollut tuottaa yhteiskuntatieteiden maistereita, joilla on pätevyys sosiaalityöntekijän tehtäviin ja substanssiosaamiseen perustuvaa teknologiaosaamista. Koulutuksessa kirjoilla olevista 21 opiskelijasta on hankkeen loppuessa valmistunut 15 opiskelijaa. Kaksi opiskelijaa jatkaa Lapin yliopistossa väitöskirjatutkijoina.

eSosiaalityön maisterikoulutuksessa opiskelijoiden opintoja tuettiin koulutukseen liittyvillä rakenteellisilla ratkaisuilla, opintojaksojen ja erilaisten suorittamisvaihtoehtojen toteuttamisella, tiedottamista ja ohjeistuksia vahvistamalla sekä opiskelijoiden ohjauksella ja neuvonnalla. Lähi- ja verkko-opetuksen yhdistäminen tuki opiskelijoiden opintojen etenemistä ja mahdollisuutta joustavaan opiskeluun. Opetuksesta 94 % oli verkko-opetusta ja itsenäistä opiskelua. Lähiopetuspäivät toteutettiin Oulussa.

eSosiaalityön maisterikoulutuksessa teknologiaosaaminen nähtiin tärkeänä sosiaalityön tulevaisuuden osaamisena, joka tuottaa uudenlaisia mahdollisuuksia sekä tukee tunnistamaan teknologian käytön reunaehdot sosiaalityössä. Opetukseen sisältyvien sosiaalityön teknologiaosaamista vahvistavien opintojen sisällön tuottamiseksi ja laadun varmistamiseksi tehtiin käsitteellinen sosiaalityön teknologiaosaamisen jäsennys. Teknologiaosaamisen jäsennys perustui laaja-alaiseen ymmärrykseen sosiaalityöntekijöiden työstä yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla. Jäsennys sisälsi sosiaalityön tavoitteisiin, tehtäviin ja etiikkaan perustuvan teknologian käytön, kehittämisen sekä tutkimuksen. Jäsennyksessä muodostuneet osaamistarpeet sisällytettiin eSosiaalityön maisterikoulutuksen opetussuunnitelmaan. Hankkeen tulosten mukaan teknologiaosaamisen tulisi olla osa sosiaalityön perustutkintoon johtavaa yliopisto-opetusta, ja se tulisi sisällyttää osaksi sosiaalityön opintojaksoja.

Sosiaalityön teknologiaosaamisen opetus, työelämässä toteutuva digitaalisten palveluiden kehittäminen ja kestävä teknologian kehitys edellyttävät teknologiaan liittyvän sosiaalitieteellisen tutkimuksen ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista. Hankkeessa toteutettu tiedottaminen, useat artikkelit, Mari Kivistön ja Kirsi Päykkösen 2017 toimittama hankkeen julkaisu ’Sosiaalityö digitalisaatiossa’ sekä opiskelijoiden työelämälähtöiset pro gradut -tutkielmat ovat osaltaan vahvistaneet ja tehneet näkyväksi teknologiaan liittyvää sosiaalista ulottuvuutta ja tuottaneet sosiaalitieteellistä tietoa. Hankkeessa on verkostoiduttu toiminnallisesti kumppanuuskuntien ja eri hankkeiden kanssa sekä sosiaalisessa mediassa ylläpitämällä hankkeen blogia, Facebook-ryhmää ja Twitter-tiliä. Hankkeen näkyvyys ja tiedontuotanto ovat vahvistaneet sosiaalityön toimijoiden verkostoitumista digiyhteiskunnassa.

Valmistuneet sosiaalityöntekijät sijoittuvat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sosiaalityön asiakastyöhön, hallinnollisiin johtotehtäviin sekä suunnittelu-, kehittämis-, koulutus- ja tutkimustehtäviin. Koulutuksesta valmistuneiden sosiaalityöntekijöiden sijoittuessa työelämään heidän teknologiaosaamistaan hyödynnetään tietojärjestelmien käyttöönotossa ja kehittämisessä, tiedonhallinnassa, sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palveluiden käytössä, kehittämisessä ja tutkimuksessa sekä rakenteellisessa sosiaalityössä.

Teknologiaosaamisen opetus sosiaalityön perustutkintoon johtavassa yliopistokoulutuksessa on tulevaisuuteen suuntautuvaa, innovatiivista sekä ainutlaatuista paitsi Suomessa myös kansainvälisesti. Koulutus on kansainvälisesti merkittävä, koska tällä hetkellä sosiaalityön koulutukseen sisältyvä teknologiaosaamisen jäsentäminen ja opetus nähdään haasteena eri maissa.